Mitä käräjälain valmistelussa tapahtuikaan?

Tämän blogitekstin on kirjoittanut Juha Joona, joka toimi Saamelaiskäräjälain muutosta valmistelleessa toimikunnassa jäsenenä. Blogiteksti on vastine Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuson blogikirjoitukseen.

Tuomas Aslak Juuso palaa 2.3. julkaistussa OM:nja Saamelaiskäräjien sivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa saamelaiskäräjälain valmisteluun. Kun minutkin mainitaan tässä kirjoituksessa useampaan kertaan, lienee parasta, että kerron myös oman käsitykseni tapahtumien kulusta.

Asian taustalla on saamelaiskäräjillä pitkään jatkunut osapuolijako, jossa enemmistöön on aikaisemmin kuulunut 12/13 ja vähemmistöön vastaavasti 9/8 käräjäedustajaa. Vähemmistö on kuitenkin menestynyt hyvin kaksissa edellisissä vaaleissa ja kaksi selvästi eniten ääniä saanutta kuului vähemmistöön. Hallituksen esityksen hyväksymistä koskevassa äänestyksessä äänestystulos oli 15 – 3, yksi tyhjä, mutta yhdeksän päätöksentekoon osallistunutta on valittanut päätöksestä, katsoen, että päätös ei syntynyt oikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla. 

Timosen toimikunnan esitys olisi muuttanut näitä voimasuhteita. Lakia oli tarkoitus muuttaa siten, että saamelaismääritelmää muutettaisiin ja vaaliluettelo koottaisiin kokonaan uudelleen. Tämä olisi tarkoittanut ensinnäkin sitä, vähemmistöön kuuluva, edellisten äänien ääniharava Kari Kyrö olisi menettänyt oikeutensa asettua ehdolle. Kun lisäksi tiedetään käräjien enemmistön valitseman vaalilautakunnan ja KHO:n käytäntö, jossa hakija ei voi käytännössä osoittaa edes edesmenneen vanhempansa osanneen saamea edes 10 henkilön todistamana tai sen vuoksi, että hakija ei ollut näyttänyt, että vanhempi oli pitänyt itseään saamelaisena, on selvää, että moni käräjien vaaliluettelossa tällä hetkellä oleva olisi pudotettu sieltä pois. 

Jo Timosen toimikunnan ensimmäisessä kokouksessa kävi selville, että käräjien enemmistön viisi jäsentä tulisivat päättämään esityksen sisällöstä. Osallistuin seitsemään kokoukseen kymmenestä ja niihin kokouksiin, joihin en voinut osallistua, osallistui varahenkilöni, entinen kansanedustaja EevaMaria Maijala. Esitin toimikunnalle, että tasapuolisuuden vuoksi asiassa tulisi kuulla käräjien vähemmistöä, mutta Timonen ja käräjien enemmistöä edustavat jäsenet vastustivat tätä jyrkästi, eikä heitä kuultu. 

Juuson kirjoituksessa väitetään, että olisin viivytellyt eriävän mielipiteen antamisessa. On tietenkin selvää, että eriävää mielipidettä ei ole mahdollista antaa, ennen kuin tiedetään mitä enemmistö päättää ja tämä tuli esille vasta viimeistä kokousta edeltävässä kokouksessa, kun toimikunnan muille jäsenille näytettiin Scheininin ja Pirita Näkkäläjärven täydentämä versio.

Toimikunnan kansanedustajista Biaudet, Honkasalo ja Pitko kannattivat vaaliluettelon puhdistamista. Kun SDP:n edustaja Raimo Piirainen ilmoitti yhtyvänsä laatimaani eriävään mielipiteeseen, Timonen ilmoitti, että asian käsittelyssä pidetään tauko. Kun kokousta jatkettiin, Piirainen ilmoitti, että hän ei enää yhdy eriävään mielipiteeseen. Mitä tauon aikana tapahtui ei ole tiedossa, mutta tavallaan arvattavissa. Sinällään selvää on, että puolueiden edustajia sitovat tietyt velvoitteet, eikä asiassa ole tietenkään mitään huomautettavaa. 

Kirjoituksessa todetaan, että olisin kieltäytynyt osallistumasta mietinnön jättämisen jälkeen Scheininin järjestämään seminaariin, johon hän oli valinnut osanottajat. Kun Scheinin soitti tästä asiasta minulle, ilmoitin hänelle, että osallistun mielelläni, mutta sillä ehdolla, että myös vähemmistöä edustavilla käräjäedustajilla on seminaarissa puheoikeus. Kun tämä ei käynyt Scheininille, asia jäi siihen. 

Kirjoituksessa viitataan Joonan esittämiin virheellisiin ja vääriin käsityksiin, jotka oikeusministeriökin on todennut vääriksi. On tietenkin selvää, että Henrikssonilla ja Timosella on asiasta toinen käsitys kuin minulla, mutta tämä ei kerro muusta kuin heidän kantansa asiassa.

Mutta kuka tässä asiassa on oikeassa? Toisin kuin voisi olettaa kysymys ei ole monimutkaisesta oikeudellisesta kysymyksestä, jota vain asiaan perehtyneet asiantuntijat voivat arvioida. Kysymys on hyvin yksinkertaisesta asiasta. Jokainen voi itse arvioida kuka tässä asiassa on oikeassa ja kuka väärässä. Pelkkä lukutaito riittää. 

Erimielisyys koskee saamelaismääritelmään sisältyvän polveutumis- eli nk. lappalaiskriteerin poistamista. Henriksson ja saamelaiskäräjien johto katsovat, että Suomen YK:n komiteoilta saamat moitteet edellyttävät niitä lainsäädännön muutoksia, joita hallituksen esityksessä esitetään. Kysymys on Ihmisoikeuskomitean vuonna 2019 antamasta kahdesta päätöksestä sekä nk. Rotusyrjintäsopimuksen täytäntöönpanoa valvovan CERD:n vuonna 2022 antamasta päätöksestä. Näistä päätöksistä on UM:n suomennokset, jotka jokainen voi saada sähköpostiinsa. 

Vuonna 2019 antamassaan päätöksessä (CCPR/C/124/D/2668/2015) Ihmisoikeuskomitea siteeraa ensiksi saamelasikäräjälain 3 §:n sanamuodon ja toteaa sen jälkeen, että – niissä 93:ssä päätöksessä, joista oli kyse – KHO ei ollut edellyttänyt, että hakija olisi täyttänyt vähintään yhden kyseissä lainkohdassa olevan objektiivisen kriteerin täyttymistä, vaan sen sijaan soveltanut "kokonaisharkintaa", jota laki ei tunne. Kun lappalaisperuste on yksi 3 §:n objektiivisista kriteereistä, Ihmisoikeuskomitean päätöstä ei voi tulkita siten, että se vaatisi lappalaiskriteerin poistamista, vaan päinvastoin sen soveltamista. Ihmisoikeuskomitean päätökseen sisältyy monta muutakin kysymystä, mutta tämä on se asia, josta Suomi on saanut moitteita. 

CERD on ottanut kantaa saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmään vuosina 2003 ja 2009, joissa CERD katsoi, että määritelmän tulisi perustua ensisijaisesti itseidentifikaatioon KHO tulkitsee sitä liian rajoittavasti. Asia liittyi KHO:n antamaa ennakkopäätökseen KHO 1999:55, jossa henkilö, joka oli hakeutunut vaaliluetteloon lappalaisperusteella, oli tullut hylätyksi. Vuosina 2012 ja 2017 CERD katsoi, että alkuperäiskansan määrittelyssä tulisi antaa enemmän painoa alkuperäiskansan tavoille ja perinteille (alkuperäiskansajulistus 33 §) mutta suhteessa Rotusyrjintäsopimukseen CERD lähtee edelleen siitä, että saamelaismääritelmän tulisi perustua itseidentifikaatioon. 

Vuonna 2022 CERD (2.6.2022 CERD/C/106/D/59/2016) otti suoraan kantaa saamelaiskäräjälain 3 §:n sisältöön, kohta 9.8: " Lopuksi Komitea toteaa, että saamelaiskäräjälain 3 §:ssä säädettyjen subjektiivisten ja objektiivisten edellytysten tarkoituksena on varmistaa, että saamelaiskäräjät tosiasiallisesti edustaa saamelaisia alkuperäiskansana. Tässä yhteydessä polveutumisen käyttö objektiivisena kriteerinä näissä nimenomaisissa olosuhteissa on perusteltua ja sopusoinnussa muiden ihmisoikeuksien kanssa. 

"The Committee finally notes that the purpose of the subjective and objective requirements of Section 3 of the Sami Parliament Act is to ensure the representativeness of the Sami Parliament for the Sami as an indigenous people. In that context, the use of a decent-based distinction as an objective criterion in the specific circumstances of the current case is reasonable and justified by that purpose and is compatible with other human rights obligations." 

Asiaa ei voitane selvemmin sanoa. Polveutumis- eli lappalaiskriteeri on perusteltu koska kysymys on alkuperäiskansaan kuuluvista henkilöistä. Lisäksi lappalaiskriteeri on perusteltu myös muiden ihmisoikeuksien näkökulmasta. YK:n komiteoiden antamat lausumat eivät siis edellytä lappalaiskriteerin poistamista vaan päinvastoin sen säilyttämistä ja soveltamista. Olen käsitellyt tätä asiaa myös Perustuslakivaliokunnalle antamassani lausunnossa (www.metsasaamelaiset.fi/lausunnot). Tässä lausunnossa on myös käsitelty yksityiskohtaisesti niitä kriteerejä, jotka henkilön tulee täyttää, jotta häntä voidaan pitää alkuperäiskansaan kuuluvana.

Saamelaiskäräjälain muutosta valmistelleen toimikunnan jäsen

Juha Joona

Oikeustieteen tohtori, Varatuomari LL.D., Researcer

University of Lapland, Arctic Centre
The Northern Institute for Minority and Environmental Law

 

Box 122, 96101 Rovaniemi

FINLAND

Tel. +358 40 5577221

juha.joona@ulapland.fi